Katajakujaa pitkin nousen mäen ylös ja puiden lomasta pilkottaa pieni harmaa pirtti. Vihdoinkin perillä. On ihan hiljaista. En kuule, kuin pikku-lintujen liverrystä. Huomaan, että täällä vielä osataan kunnollinen viisukin: " ti ti tyy..ti tityy...". Hymyilyttää, sillä etelämmässä samainen lajinsa edustaja lauleskelee enää vain: " ti tyy...ti tyy...". Katse tähyilee maisemia ja sielu lepää. Puut ovat jotenkin vänkyrän oloisia ja niissä kasvaa naavaa. Ilma on siis todella puhdasta, muutoin sitä naavaa ei olisi. Ilves ja susikaan ei mahda olla kaukana...ja hirvi on kulkenut pirtin takaa. Tämähän on kuin erämaata. naavaa kaikissa puissa pieni metsäpirtti Kurkistan pirtin ikkunasta sisään...kaikki on paikoillaan...korkeintaan metsämies kulkenut pirtin ohitse ja öinen hirvi. avaimet pirtin seinällä räsymatto lattialla yksityiskohta puisesta sohvasta Mökin sisustus on vanhaa. Pieni keinutuoli on pirtin peruja, myös kulunut jakk...
Käsitöitä ja arjen ilon aiheita.